Numbers 14

Kansan napinaa

1Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön. 2Kaikki israelilaiset niskoittelivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko kansa sanoi heille: "Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet! 3Miksi Herra viekään meitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempi palata Egyptiin?" 4He puhuivat toinen toiselleen: "Valitkaamme johtaja ja palatkaamme Egyptiin."

5Silloin Mooses ja Aaron lankesivat kasvoilleen Israelin kansan koko seurakunnan eteen.

6Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa 7ja puhuivat kaikelle israelilaisten seurakunnalle näin: "Maa, jota kävimme vakoilemassa, on hyvin ihana maa. 8Jos Herra on meille suosiollinen, hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. 9Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä pelätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä pelätkö."

10Silloin koko seurakunta vaati heitä kivitettäviksi, mutta Herran kirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille ilmestysmajassa. 11Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka olen tehnyt sen keskuudessa? 12Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perin juurin, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on."

Mooseksen esirukous

13Mutta Mooses sanoi Herralle: "Ovathan egyptiläiset kuulleet, että sinä voimallasi olet vienyt tämän kansan heidän keskeltään. 14He ovat puhuneet siitä sen maan asukkaille. Hekin ovat siis kuulleet, että sinä, Herra, olet tämän kansan keskellä, sinä Herra, joka olet sille ilmestynyt silmästä silmään, ja että sinun pilvesi pysyy heidän päällään ja että sinä kuljet heidän edellään pilvenpatsaassa päivin ja tulenpatsaassa öin. 15Mutta jos sinä nyt surmaat tämän kansan, niin kuin yhden miehen, niin kansat, jotka saavat kuulla sitä kerrottavan sinusta, sanovat näin: 16'Koska Herra ei kyennyt viemään tätä kansaa siihen maahan, jonka hän oli heille valalla vannoen luvannut, tappoi hän heidät erämaahan.' 17Osoittautukoon nyt sinun suuri voimasi, Herra, kuten olet puhunut sanoen: 18'Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.' 19Anna siis anteeksi tämän kansan pahat teot suuressa armossasi, niin kuin sinä olet ennenkin antanut anteeksi tälle kansalle, Egyptistä tänne saakka."

Herran vastaus

20Herra vastasi: "Minä annan anteeksi, niin kuin sinä olet anonut. 21Mutta niin totta kuin minä elän, ja niin totta kuin Herran kirkkaus on täyttävä kaiken maan: 22ei kukaan niistä miehistä, jotka ovat nähneet kirkkauteni ja tunnustekoni, jotka minä olen tehnyt Egyptissä ja tässä erämaassa, mutta kuitenkin nyt jo kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet eivätkä ole kuulleet ääntäni, 23ei yksikään heistä ole näkevä sitä maata, jonka minä valalla vannoen lupasin heidän isilleen. Ei yksikään pilkkaajistani ole sitä näkevä. 24Mutta koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki, niin että hän on seurannut minua uskollisesti, niin hänet minä vien siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omakseen. 25Mutta koska amalekilaiset ja kanaanilaiset asuvat laaksoissa, kääntykää huomenna toisaalle ja painukaa erämaahan, Kaislameren tietä." 26Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: 27"Kuinka kauan tämä paha joukko niskoittelee minua vastaan? Minä olen kuullut, kuinka israelilaiset niskoittelevat minua vastaan. 28Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, aivan niin kuin te olette minulle puhuneet, niin minä teille teen. 29Tähän erämaahan kaatuvat teidän ruumiinne, teidän kaikkien, jotka olette katselmuksessa olleet, niin monta kuin teitä on kaksikymmenvuotiaita ja sitä vanhempia, jotka olette niskoitelleet minua vastaan. 30Totisesti, te ette pääse siihen maahan, jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa teille asuinsijaksi, ei kukaan teistä, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika. 31Mutta teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, heidät minä vien sinne, ja he saavat tulla tuntemaan sen maan, jota te halveksitte. 32Mutta teidän ruumiinne kaatuvat tähän erämaahan, 33ja teidän lastenne täytyy harhailla paimentolaisina tässä erämaassa neljäkymmentä vuotta ja kärsiä uskottomuutenne tähden, kunnes ruumiinne ovat maatuneet tähän erämaahan. 34Niin kuin te neljäkymmentä päivää vakoilitte maata, niin saatte nyt, päivä vuodeksi luettuna, neljäkymmentä vuotta kärsiä pahoista teoistanne ja tulla tuntemaan, mitä se on, että minä käännyn teistä pois. 35Minä, Herra, olen puhunut. Totisesti, niin minä teen tälle pahalle kansalle, joka on käynyt kapinoimaan minua vastaan: he hukkuvat tähän erämaahan, tänne he kuolevat."

36Mutta ne miehet, jotka Mooses oli lähettänyt maata vakoilemaan ja jotka palattuaan olivat saattaneet koko kansan niskoittelemaan häntä vastaan saattamalla sen maan pahaan huutoon, 37ne miehet, jotka olivat saattaneet sen maan pahaan huutoon, kuolivat äkkikuolemalla Herran edessä. 38Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jäivät eloon niistä miehistä, jotka olivat käyneet maata vakoilemassa.

39Mooses puhui tämän kaikille israelilaisille. Niin kansa tuli kovin murheelliseksi.

Tappio Horman luona

40He nousivat varhain seuraavana aamuna lähteäkseen ylös vuoristoon ja sanoivat: "Katso, tässä olemme. Lähdemme siihen paikkaan, josta Herra on puhunut, sillä olemme syntiä tehneet."

41Mutta Mooses sanoi: "Minkä tähden te nyt käytte rikkomaan Herran käskyä? Ei se onnistu. 42Älkää lähtekö sinne, sillä Herra ei ole keskellänne. Älkää lähtekö, etteivät vihollisenne voittaisi teitä. 43Sillä amalekilaiset ja kanaanilaiset ovat siellä teitä vastassa, ja niin te kaadutte miekkaan, sillä te olette kääntyneet pois Herrasta eikä Herra ole kanssanne."

44Yhtäkaikki he lähtivät uppiniskaisuudessaan kulkemaan ylös vuoristoon. Kuitenkaan Herran liitonarkki eikä Mooseskaan siirtynyt leiristä. 45Silloin amalekilaiset ja kanaanilaiset, jotka asuivat vuoristossa, syöksyivät alas ja voittivat heidät ja hajottivat heidät ajaen heitä aina Hormaan asti.